perjantai 27. toukokuuta 2011

Belgialaisesta ruokakulttuurista

Kuten jo eilen mainitsin, on Buttermilk Bisquits-blogissa meneillään Hollanti-teemaviikko, joka inspiroi minua tähän päivitykseen! Toisena päivänä nimittäin esittelyssä oli hollantilainen ruoka - aihe, joka herätti paljon keskustelua ja sai minutkin huomaamaan, etten juurikaan ole päivitellyt maan tavoista täällä blogissa.

Tähän tulee nyt muutos ja ensiksi saattekin tutustua Belgian ruokakulttuuriin, joka yllätti minut rikkaudellaan!

Belgialaisesta ruoasta monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen ranskalaiset majoneesilla, joku saattaa tietää myös simpukoiden kuuluvan perunoiden kylkeen, ja belgialaiset suklaapuodit ovat levittäytyneet jo Suomeenkin. Oluenjuojat taas tietävät, että belgialainen olut on käsite itsessään. Mutta tämä on vasta alkua - itsekin olen vasta pikkuhiljaa päässyt sisälle käsitteeseen "belgialainen ruoka" ja iso kiitos siitä kuuluu ihanalle keittokirjalle, jonka työkaverini osti koko toimiston väelle muuttaessaan lämpimimmille leveysasteille.

Nythän tietysti unohdin kirjan töihin, mutta tästä linkistä sitä pitäisi päästä hieman selaamaan Amazonin verkkokaupassa.

Yksi: Belgialaiset rakastavat syömistä, he käyvät usein ulkona ja Belgiassa onkin enemmän Michelin-ravintoloita per capita kuin esimerkiksi Ranskassa. Pienimmistäkin kaupungeista löytyy upeita ravintoloita ja syömään lähdetään hieman kauemmaksikin jos perillä odottaa herkullinen ruoka-annos. Ulkona syöminen on myös paljon halvempaa kuin Suomessa, joten opiskelijabudjetillakin syö oikein hyvin mukavassa ympäristössä. Ruoka tulee myös kunnon annoksissa, joten nälkäisenä ei ravintolasta tarvitse lähteä.

Kaksi: Belgariruoka on raskasta ja lihaa käytetään paljon. Oluessa haudutetaan mm. jänistä, ankkaa, kyyhkystä... eli mitä sinne pataan nyt sattuu päätymään. Oma suosikkini on Kriek-oluessa haudutettu liha. Näin kesällä kuuma sana on grillaus ja lihatiskistä löytyy mitä erilaisempia markkaroita ja grillilihaa.

Photo & Video Sharing by SmugMug
Kanaa ja endiiviä kahdella eri juuresmoussella Bonsoir Clara-ravintolassa
Pahoittelen kuvan laatua, otettu pokkarilla...

Kolme: vihreitä ei täällä silti unohdeta, vaan tuoreita ja laadukkaita vihanneksia löytyy vaikka kuinka kaikista perusmarketeistakin. Itselleni uusi tuttavuus olivat endiivit, jotka olivat talvella sesonkiherkkua. Opiskelijabudjettiin ja Suomen vihannesolosuhteisiin tottuneena kävelinkin ensimmäisinä päivinä pakastealtaalle etsimään vihanneksia, mutta jouduin toteamaan, että pakastevihannekset olivat noin tuplasti kalliimpia kuin ne tuoreet. Kun jättisalaatin saa 0,40 €:lla ja upeita kukka- ja parsakaaleja siinä euron pintaan niin eipä ole tarvinut talvellakaan ostaa jäädytettyjä versioita!

Neljä: Tässä maassa herkkusuu joutuu pulaan. Olen tänne blogiinikin jo kuvannut kakkuja ja leivonnaisia, ja niitä tosiaan riittää joka makuun. Hedelmätorttuja, leivonnaisia ja sitten ryhmä viennoiseries, jota en oikein osaa kääntää. Ehkä viinerit olisivat jotain sinnepäin, mutta sana ei oikein tee oikeutta näille herkuille. Ota siis suomalainen viineri ja kuvittele se 100 kertaa mehukkaammaksi, rapeammaksi ja hedelmäisemmäksi, vaihtoehtoisesti kermaisemmaksi.

Photo & Video Sharing by SmugMug
Synttärikakkuni

Viisi: Makeiden leivonnaisten kanssa boulangereissa myydään tietysti myös suolaista leipää, patonkia ja sämpylää. Täytetyt patongit ovat suurta lounasherkkua, mutta en jaksa olla ihmettelemättä, kuinka SUURIA patonkeja paikalliset jaksavat syödä!

Kuusi: Suomessa yleensä syödään pääruoka ja that's it. Ei täällä. Alku-, pää- ja jälkiruoka nyt ainakin kuuluvat ateriaan, yleensä myös pienet alkupalat. Viini on myös tärkeä osa ruokaa ja sitä saa myös pikaruokaloista. Mäkkärissä voit valita burgerisi kanssa myös olutta, PizzaHut taas tarjoaa jopa roséviiniä!

Seitsemän: belgialaisista oluista, juustoista ja suklaista voisi kirjoittaa vaikka kuinka, ja kuulin, että jossain yliopistossa täällä on myös olutprofessori. Akateemisella tasollakin siis voi opetella olutta. Jos näistä kolmesta siis on kiinnostunut, niin kannattaa ensin hieman googlailla tietoa ja tulla sitten paikan päälle maistelemaan eri laatuja. Oluista sen verran, että Trappist-oluet ovat ne tärkeimmät: munkit valmistavat ne luostareissa perinteisin menetelmin ja oluen myynnistä saadun voiton käyttö on säädelty - tuotot pitää käyttää luostarin ylläpitoon ja niillä pitää tukea sosiaalityötä. Tällä hetkellä Trappist-oluita on 7, joista Chimay taitaa olla tunnetuin. Ja ei, en osaa niitä kaikkia seitsemää ulkoa!

Photo & Video Sharing by SmugMug
Eri oluet tarjotaan merkin tai laadun omista laseista,
oluita ja laseja ei parane siis mennä sotkemaan keskenään...

Kahdeksan: No hyvä on! Onhan ne ranskanperunat eli pommes frites aivan tolkuttoman hyviä, mutta pitää tietää mistä niitä parhaimpia saa! (Place Jourdan anyone? Ks. muutama kuva täällä. Kioskissa mahtavat kastikkeet. Nam.) Ja simpukat taas eivät ole sesongissa koko ajan, joten tällä hetkellä ei kannata niitä mennä tilaamaan.

Minulle on siis muodostunut käsite kohtalaisen raskaasta mutta maukkaasta perusruoasta kun puhutaan belgialaisesta keittiöstä. Mihinkään kovin eriskummalliseen en (vielä) ole törmännyt, mutta kertokaa ihmeessä, jos tulee mieleen jotain! Ja lisätkää jos mielestänne jätin jotain olennaista kertomatta :) kysyäkin saa!

Ja niin, tässä siis se Belgian "kansallisruoka" moules frites, kuva pihistetty Googlen kautta täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Thank you for commenting! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...