Pause

Täällä on painettu pause-nappulaa maanantaina, joten myös blogihiljaisuus jatkuu siihen asti, että asiat selviävät. Perheessäni on nimittäin tällä hetkellä pieni tilanne päällä: yksi perheenjäsenistä oli onnettomuudessa ja päivät menevät osin sairaalassa, osin kotona peukkuja pidellen, tsempaten ja parasta toivoen.

Ettei mene ihan synkistelyksi, niin pitää vielä mainita, että sairaalassa käydessäni pääsen myös käymään vauvaosastolla katsomassa uusinta kummilastani Ainoa, jolle tuli kiire maailmaan jo 6-kuukautisena. Nyt hän on jo melkein tuplannut painonsa pariin kiloon ja pääsee pian pois keskoskaapista.

Tämän kuvan varastin Ainon äidiltä:

Pitäkää huolta toisistanne ja rakkaimmistanne, ja olkaa varovaisia liikenteessä!!

Horrible Sunday :(

Olin ajatellut tänään tehdä pitkästä aikaa Sunday Stylen, mutta en taida pystyä siihen - ajatukset eivät pysy kasassa. Sunnuntailenkkini keskeytti nimittäin puhelu äidiltäni: mökillämme on käynyt varkaita!! :'( Purskahdin itkuun kesken lenkin ja pingoin järkytyksen jälkeen kotiin niin kovaa kuin pystyin.

En voi ymmärtää, mitä joku tekee vanhoilla räsymatoilla, parilla tuolilla ja niin... hyvin todennäköisesti astioillani, jotka olivat mökillä säilössä viime vuodelta. Mökillä ei ole ollut juuri mitään rahallisesti arvokasta, ja sinne pitää vielä ajaa läpi ison omakotitalon pihan - n. 10 m päästä ko. talon etuovesta!

Tuntuu todella inhottavalta, että joku on käynyt meidän kesäpaikassamme ja kylmän rauhallisesti kerännyt  tavaraa mukaan, tavaraa, josta ei varmasti saa edes muutamaa sataa euroa myytynä! 

Nyt vain odottelen äidin selvitystä, mitä kaikkea mökiltä on viety. Toivottavasti saamme edes jotain vakuutuksesta takaisin, vaikka eihän se inhottavaa tunnetta poistakaan... :( Toivottavasti teidän viikonloppunne saa paremman päätöksen!

It caught me - the flu...

Voi itku, vihdoin se sitten minut nappasi - flunssa! Koko alkukevään olen onnistunut välttelemään flunssatartuntaa muiden köhiessä mutta päivällä huomasin oloni muuttuvan koko ajan kurjemmaksi ja illan olenkin maannut sohvalla viltin alla.

Huomenna alkaa kaiken huipuksi työviikko ja nyt jännään, onko minusta huomenna töihin ollenkaan. Ärsyttävää!!! Pitäkää peukkuja, että kunnon yöunet auttavat ja olen huomenna tolpillani ja työkunnossa.

Turku Design Week-kuviin palaan aivotoiminnan palattua edes hiukan paremmalle tasolle. Toivottavasti teidän viikonloppunne on saanut hieman paremman päätöksen! :)

On a day like today...

... spring feels so far away.

From: dressdesigndecor.blogspot.com via Petra on Pinterest

Kollaasien kuvat: Pinterest

Harmaata, räntää, sadetta ja lisää harmaata...

Stress level 100

Okej, nu är jag så stressad att jag inte längre kan funktionera. Jag har tent på tisdag och har läst bara 1 1/4 av de 3 böckerna som ska läsas. Hjälper inte att man får ha böckerna med, skulle vilja läsa igenom dem en gång för att veta VAR i dem jag hittar infon jag kommer att behöva på tenten.

Sedan har jag ännu en gradu-uppgift som baserar sig på en till bok som jag inte läst, dessutom ska man söka efter artiklar. Detta är morgondagens projekt.

Annat kommande vecka:
sista träffen med handledaren innan jag åker
kvartettövning + keikka (roligt, men stressigt)
träff med X antal arbetskompisar (egentligen bara roligt men en aning stressigt också)
barskåpstömningsfest (raj. förutom att det är kvartettkeikka följande dag)
FLYTT (äntligen!!!)

Ja, och tent + graduövningsdeadline. O så skulle man ha behövt också skriva på själva gradun... och LÄST materialet. Aiju, kopiera böckerna som jag inte ska ha med till Bryssel. Tänker chansa och ta med några bibbaböcker, skickar dem sedan tillbaka per post då de behövs av andra.

Och nu när jag ser listan framför mina ögon kan jag inte annat än att få panik. HJÄLP!

Ew.

I dag har jag känt mig som världens fetaste och fulaste människa. Vi var och provade julfestklänningar med vännen A och allt såg supersuperfult ut på mig. (kanske inte heller den bästa idén att go shopping med kompisen som är 10cm längre och 10 kg lättare...)

Jag har oftast varit storlek 40/42 på H&M men nu fick jag knappast på mig strl 44! Okej, jag vet jag att IGEN har gått upp i vikt men att 44...

Det som gjorde saken ännu värre var att vi var på väg på BodyPump efteråt så jag hade smutsigt hår och dessutom såg jag ut som friggin' Rudolf med en stor röd finne mitt i nästippen.

Nå, jag gick ännu en runda på Stocka efter pumpen och hittade en Vila-klänning som jag kunde ha på mig utan att se ut som värsta tonnikeiju. Problemet är bara det att vännen A hittade en H&M-klänning i likadan stil så om hon bestämmer sig för den, måste jag föra mitt inköp tillbaka.

Voj suck ändå, att den här dagen suger. HÅRT! Jag hittade inte ens ett foto på klänningen på nätet...

Nu ska jag sminka mig, dra på mig mina nya kläder från Zara (var tvungen, shoppingterapi, fick på mig farkkun i storlek 40 på Zara!) och åka iväg för körövning. Arvatkaapa vaan inspaako?!

Snyftis

Jag kommer att sakna...

* Tv-kvällar hos vännen, med glass, chips, karkki, Lidl-vatten
* att cykla racefart längs Åbos tomma gator på kvällen
* och joo-o, också körövningarna även om man sjunger helt åt skogen
* att hamna solfa Pärt bara på grund av ens egen lathet...

listan fortsätter senare. Ville nu bara säga att jag kommer att sakna dessa grejer.

Ups and downs

Niinhän se menee, kaikkea ei voi saada. Sen sain äsken kokea ihan konkreettisesti kun tajusin, että en vaan ehdi tehdä kaikkea, mitä olin tälle syksylle suunnitellut.

Ensinnäkin italiankurssi jää nyt käymättä, koska mulla ei vain ole aikaa ja energiaa siihen. En halua tehdä asioita puolivillaisesti, joten arrivederci. Harmittaa ihan tuhottomasti, koska opettajamme on tosi mukava ja oikeasti panostaa meidän oppimiseen. En kuitenkaan halunnut hänenkään takia jatkaa puolilla tehoin.

Toinen asia on sitten sellainen, jota en ole julkisesti kovin mainostanutkaan. Lähetin nimittäin hakemuksen Svenskiksen Kristina från Duvemåla-musikaaliin ja 2.11 olisivat he halunut minut koelauluun Helsinkiin. Tähän asti jotenkin kuvittelin ehtiväni sekä harjoitella, että viettää päivän Helsingissä mutta tänään tajusin kuvittelevani liikoja. Koska en kuitenkaan ole täällä 2011 enkä ehdi harjoitella kunnolla päätin tänään jättää koelaulun väliin, olisi se sitten ollut kuinka hyvää kokemusta tahansa.

Harmittaa siis aivan tolkuttomasti mutta ei auta, valintoja on tehtävä. En halua vetää itseäni ihan piippuun, on kuitenkin jaksettava kahdessa kuukaudessa muuttaa ja hoitaa nuo pakolliset koulutyöt.

Joten joo, eilen oli hurjan hyvä mieli, tänään aivan pska...

Buu

Känner mig lite flunssig och mycket stressad. Jag bara måste komma igång med graduplaneringen men som sagt, känner mig lite under the weather o skulle bara vilja sova. Hjärnan fungerar inte idag men vad kan man göra annat än att börja surfa på Nelli och dessutom skriva två italienskauppsatser.

So to work it is.

Men inte förrän jag har druckit en kopp kakao!

Foto: Googlen kuvahaku

Voihan...

Mikä tyhmä ja kamala viikko tää on ollut! Oon niin loppu ja vastoinkäymiset vaan seuraa toisiaan. Äsken huomasin jättäneeni jugurttipönikän (1 kg turkkilaista) koko päiväksi tiskipöydälle, joten huomiseksi mulla ei ole aamujugurttia ja sitäpaitsi ärsyttää laittaa ruokaa roskiin.

Tän mahtavan viikon kruuna se, että huomenna menen perumaan Thaimaanmatkan, joka oli varattu ensi tammikuulle. Enpä mä sinne olisi halunutkaan, kamalaa matkailla kolme viikkoa lämpimässä katsellen palmuja ja norsuja. Hyi että, onneksi säästyn siltä.

Nyt äkkiä jotain uusia tuulia, muuten tästä ei tuu mitään!

Hiljaista

Jostain olen nyt saanut ihan hirveän yskän ja mun ääni on mennyt kokonaan. Sopivasti näin ennen kuorokonserttia ja pitihän meidän esiintyä kvartetinkin kanssa kuoron kevätjuhlissa konsertin jälkeen. No, meikäläinen istuu sitten sivussa konsertin ja varmaan tulee kivat juhlat kun ääntä ei lähde. GREJT! :(

Nyt ei edes piristä uusi kevätjuhlamekkokaan...

Oinspirerad

Voihan kökkö!
Pitkään aikaan en ole tuntenut tällaista inspiraation puutetta! Luennot eivät jaksa kiinnostaa vaikka ihan itse omasta mielenkiinnosta nämä kurssit olen valinnutkin. Älytöntä.

Toinen tunnustus on, että koen myös mahdotonta vastenmielisyyttä kuorolauluun just tällä hetkellä. Tähän on tietysti useampikin syy (jätetään tässä mainitsematta) mutta suurimpana niistä on kuitenkin uusien tuulien kaipuu. Harmi vain, että Turussa ei ole muutakaan naiskuoroa, missä haluaisin laulaa - pitänee odottaa siis H:forsiin muuttoa, että pääsen etsimään uuden naiskuoron. Onneksi helpotusta antaa kvartettilaulu ja syksyn turnee Itävaltaan ja eiköhän se inspis tässä kevään aikana vielä löydy!

Tänään meinaan pakottaa itseni siivoamaan tän kämpän perinpohjaisesti viikonloppua varten. Mulla on selkeästi liian vähän neliöitä kaikille tavaroilleni. Siivoamiseen inspiraatiota haen 3+1-päiviltä; sieltä pitää taas hakea perustavaroita, kuten hammastahnaa ja käsirasvaa.

Voi jumpe, nyt nainen skärpning! Eihän tästä tule mitään!!!!

RIP Alex McQueen

Rest in Peace Alex



Kuva Filippa K:n kevät/kesä 2010-mallistosta, josta tykkään kovasti. Harmi vaan, että ne ei oikein sovi tällaiselle paksukaiselle - pitää vain ihailla kuvista.

Aijuu! Luulen, että olen löytänyt uuden tuoksuni:


Tosin nyt suosikkisivustoni, Ruotsin Elle-lehden sivut, ilmoittavat, että Chloélta on tullut uusi tuoksutrio - oh noes! What shall I do?!

Elämä on.

Joskus vaan on niin vaikeeta elää itsensä kanssa. Tää viikonloppu on ollut sellainen joskus. Kuvittelen olevani ihan tasapainoinen ihminen, mutta olen myöskin huomannut, että välillä vaan kilahtaa ja sitten kilahtaakin kunnolla. Apua.

Onneksi mulla on ystäviä, jotka ymmärtävät mun oikkuni - tai ainakin siltä tuntuu. Että voidaan olla ystäviä siitä huolimatta, että kilahdan välillä ja joudun jonkinmoisen itsesäälin valtaan.

Koska jos ihan oikeasti ajattelee asiaa, niin mun elämähän on vallan hyvässä kuosissa ja mulla ei todellakaan ole syytä valittaa. Mutta omituista kyllä sitä jotenkin väkisin tahtoo löytää puutteita ja negatiivisia asioita ja sitten välillä niistä kärpäsistä tulee härkäsiä. (etenkin jos alkoholilla on vaikutusta asiaan) Ja siksi on pakko toistaa; onneksi elämä on heittänyt eteen mahtavia ystäviä, jotka haluavat pysyä ystävinä kahjoilusta huolimatta.

Kun vielä oppisi ääneen sanomaan, miten paljon näistä mahtavista ystävistään välittää, sitten ois aika jees. <3

Buutsit

Mustat Vagabondin alelöytösaappaani ei oikein toimi, oikea kenkä vinkuu!! Oy vey. What did I do to deserve this?! Luulin vaan, että kaupan lumesta märkä lattia aiheutti vinkunan mutta ei, se on kenkä. Nyyh.

Voihan hitsi

Nyt on käynyt niin surkeasti, että kaikki digikuvani vuosilta 2003-2005 on poltettu cd-levyille, jotka ei toimi mun tietokoneessa. Muutama levy näyttää kokonaan tyhjää, yksi sentään ensin näyttää, että sisältöä löytyy, mutta ei yhtäkään kuvaketta. Apuva, en tiedä mitä tehdä!!

Tärkeimmät olen teettänyt ihan paperikuviksi ja ne löytyy albumeista, mutta silti vähän harmittaa. Jos joku osaa neuvoa, mitä pitäisi tehdä niin olen kiitollinen avusta!

Tänään olen jatkanut projektia tenttiin valmistautuminen: etsin ja printtasin osan teoksista, jotka pitäisi opetella tunnistamaan ja ne koristavat nyt lattiaa aikakausiin järjesteltynä. Vieläkään en osaa nimetä enkä ajoittaa puoliakaan, mutta onhan tässä vielä pari iltaa aikaa...

Eilen löysin harmikseni S.Meyerin Midnight Sunin netistä ja jumituin lukemaan. Nyt taidekuvien pänttäyksen sijaan otankin tämän tekeleen luettavaksi. Fun.

Apua

Tänään heräsin 7.40 kamalaan kolaukseen. Nousin katsomaan mitä oli tapahtunut ja näin pienen kauniin enkelikoristeen, jonka olin saanut äidiltä siivettömänä keittiön lattialla. Olin illalla laittanut enkelin istumaan liesituulettimen päälle, siinä se oli ollut koko yön kunnes 7.40 pieni Tallinnasta ostettu taulu päätti ottaa ja kaatua itsekseen ja heittää enkelin lattialle. Ihan kamala näky, enkeli, jonka molemmat siivet on katki!! Tämä on ihan selkeesti joku universumin viesti, odotan koko ajan, että jotain hirveetä tapahtuu. Huh. Ei kiva. Tällaiset tapaukset tekee ihmisestä taikauskoisen...

Onko pakko?

Jos ei jaksa, viitsi eikä tahdo?

Joku post-kesä-/post-turnee-kuolema selkeästi käsillä kun ei huvita tehdä muuta kuin käpertyä peiton alle.

Boo. Life sucks and then you die.