Kööpenhamina osa 2 - ilta Tivolissa

Kööpenhaminan tunnetuimpia nähtävyyksiä on huvipuisto Tivoli keskellä kaupunkia. Viimeisenä iltana kävimme puistossa syömässä ja nuuhkimassa tunnelmaa. Monet vempaimet näyttivät kyllä houkuttelevilta mutta tällä kertaa emme uskaltautuneet yhteenkään laitteeseen. Harmi vain, akvaariokin oli suljettu, joten täytyy varmasti palata vielä joskus Kööpenhaminaan ja Tivoliin.







Illan hämärtyessä valot loistivat kauniisti, mutta valitettavasti käsivaralta kuvatessa en saanut niitä oikein vangittua muistikortille. Ravintola, jossa kävimme syömässä ei sen kummempaa mainintaa ansaitse, mutta alueen italialainen on kuulemma oikein mainio. Pitkä jono ovella siitä kyllä kielikin, ja emmehän me olleet tajunneet mitään varausta tehdä...
Tivoli sijaitsee siis ihan keskusrautatieaseman vieressä (tai vastapäätä) ja alueelle sisäänpääsy maksaa 95 DKK. Lisää infoa Tivolin sivuilla.

Matka 2013

Messuilla oli sen verran tungosta, että kamera jäi suurimmaksi osaksi laukkuun. Tässä kuitenkin muutamia tunnelmapaloja lauantailta!


Nuo suklaahedelmät olivat aivan ihania... mmm...! Rantapallon loungella taas oli yllättävän hiljainen meno, olin odottanut enemmän bloggajia, haastatteluja ja häppeninkiä....

Ystäväni mies lentää sinivalkoisin siivin, joten pakkohan sitä oli kapteenin pukua kokeilla Japan Airlinesin pisteellä. Hyvin sopisi myös perheen rouva kapteenin rooliin!


Monet maat olivat satsanneet paljon messunäkyvyyteen. Nyt en enää valitettavasti muista, mikä Afrikan maa tässä esittäytyy, mutta yläkulman kuvassa esitellään malesialaista batiikkia.

Alin kuva on suosikkini! Ihana ystäväni K. poseeraa balilaisessa kansallispuvussa (?) !
Tässä vielä muutama kännykkäkuva: Helsinki ja nuoret lahjakkuudet
Herkkuja italiasta
Mondon lavalla kuuntelimme, kun Heikki Valkama kertoi Tokiosta ja alla Antti Helin Thaimaasta.


Vietimme siis oikein mukavan päivän messuilla, mutta hieman jäin kaipaamaan eksotiikkaa ja matkafiilistä. Myös järjestelyissä oli toivomisen varaa: esim. nämä Mondon haastattelut hukkuivat naapurilavalta (olikohan Tallink tms. cruiseline) kuuluvaan peruspoppiin, joka ei mielestäni sopinut matkamessuille ollenkaan! 
Seuraavana olisi sitten vuorossa Rakentaminen ja sisustaminen -messut täällä Turussa, jossa teen hieman töitäkin. Nämä messut siis kuun vaihteessa.

Italia 08-09/2009 osa 2 - Sorrenton niemimaa

Matkamme toisella etapilla tutustuimme Sorrenton niemimaahan, johon kuuluvat Napolin ja Salernon provinssit. Konsertin pidimme Massa Lubrensessa, ja viihtyisä ja moderni hostellimme Seven Hostel taas sijaitsi Sorrenton kaupungin laidalla. (muuten todella kiva ja raikas uusi hostelli, jossa oli jopa hulppea kattoterassi!)





Saavuttuamme Sorrenton alueelle suunnistimme heti ensimmäiseksi Caprin saarelle, jonne pääsee helposti Sorrentosta laivalla. Caremarin laivat ajavat reittiä useamman kerran päivässä ihan sopuhintaan.






Aivan ensimmäiseksi lähdimme kohti sinistä luolaa, Grotta Azzurraa. Matka luolalle taittui veneellä, joka sitten luolan suulla vaihtui pieniksi soutuveneiksi. Sisältä luolasta minulla ei valitettavasti ole kovin hyviä kuvia, mutta sininenhän se oli, ei siitä mihinkään pääse. Matkalla olin kuvannut kuitenkin vähän laineita. Sopii mielestäni aika hyvin tähän vuodenaikaan kidutukseksi ;)
klick to play :)
Luolaseikkailun jälkeen hyppäsimme rinnehissiin ja huristelimme saaren huipulle, jossa varsinainen "turistialue" on. Päivä oli ihan superkuuma, joten kuljeksimme vain kaduilla ilman sen kummempaa päämäärää. 





Näkymät saaren huipulta olivat hienot!
Nähtäväähän saarella kyllä on, mutta tällä päivän matkalla en jaksanut lähteä seikkailemaan sen kauemmaksi "keskustasta". 
Seuraava retkemme suuntautui Vesuviukselle ja Pompejiin. Bussimme kiemurteli kapeaa vuorenrinnettä  ylöspäin mutta loppumatkan huipulle kiipesimme kuitenkin aivan itse! Tyhmänä en ollut ottanut lenkkareita mukaan - jos edes harkitset Vesuviukselle kiipeämistä (matka ei muuten ole mikään erityisen pitkä) niin LENKKARIT kannattaa ottaa mukaan... 
Ryhmäämme kuului yksi geologiaa opiskellut leidi, joten saimme kuulla mielenkiintoisen kertomuksen Vesuviuksesta ja siitä, mitä tapahtui kun tulivuori purkautui. Ilman tätä tietoa en olisi kyllä saanut mitään irti kivikasoista! Tuolta kraaterin rinteiltä nousee muuten edelleen savua vuoren onkaloista, huimaa!








Olinpa ottanut jopa hieman videokuvaakin, hehe! Matkapäiväkirjan ensimmäinen ja ainoa osa :D
Vesuviuksen jälkeen matka jatkui alueelle, jonka purkaus oli kerran peittänyt alleen. Pompeji on varmasti monelle tuttu kaupunkina, joka hautautui elävältä ja säilyi meidän päiviimme asti jähmettyneenä laavakerrosten alla. Paikka oli kyllä vaikuttava ja niin hienosti säilynyt!
Päivä oli aivan jär-kyt-tä-vän kuuma ja sen takia kartanlukutaitokin vaikutti olevan hukassa. Emme löytäneet sitä kuuluisaa bordellia ja lopulta luovutimme. Aika hienoja juttuja siellä kuitenkin näki.
Kodin vartija
Ja tietysti baari
"mitä laitetaan?"
Pompeji-kierroksen jälkeen nautin ystäväni A:n kanssa ehkä maailman ihanimmat jäiset sitruunajuomat, jotka maistuivat aivan taivaallisilta kuuman ja pölyisen päivän jälkeen! Sen kuvan on sensuuri valitettavasti vienyt aika läkähtyneiden kuvattavien takia ;)
Ennen bussimatkaa takaisin Roomaan ehdimme vielä vierailla Limoncello-tehtaalla ja tutustua Sorrentoon paremmin. Löysimme ystävieni kanssa jopa Caruso-museon, tiedättehän tämän maailmankuulun tenorin?

Tästä laulusta muodostui turneen tunnuslaulu


Näistä taas muodostuu taitavissa käsissä...

Limoncello sitruunalikööriä!
Vierailimme Villa Massan "limoncellotehtaassa". Suomestakin pitäisi saada tätä merkkiä ja sitä on myös Frödingenin limoncellokakussa - suosittelen maistamaan! :)


Caruso-museo Sorrentossa




Sorrentossa ehdimme myös ihastella paikallisten tilataidetta... osaako joku sanoa, mikä tarkoitus näillä vesipulloilla on?!

Sorrenton alue oli siis oikein viehättävä ja teki vaikutuksen kauniilla maisemillaan. Turisteja alueella liikkui tietysti enemmän ja hinnat olivat sen mukaiset. Vesuvius ja Pompeji olivat vaikuttavia kohteita ja Caprille voisi mennä jopa uudestaan. Maineestaan huolimatta myös Napoli kiinnostaisi tulevaisuudessa.
Italian-turneemme päätimme ikuiseen kaupunkiin Roomaan ja pieneen Anguillaran kaupunkiin, jossa konsertoimme paikallisen kuoron kanssa. Anguillaran reissulla näimme myös linnan, Bracciano-järven rannalla sijaitsevan Castello Odescalchin, jossa Tom Cruise ja Katie Holmes juhlivat häitään! Siitä seuraavaksi.

Italia 08-09/2009 osa 1 - Salento

Tänään Sofién uusinta blogipäivitystä lukiessani tajusin, etten ole ollenkaan kirjoittanut tänne "isoimmasta" Italian matkasta, jonka tein kuoroni kanssa syksyllä 2009. Italia on suosikkimaani ja Sofién ihana fiilistelypäivitys inspiroi minutkin kirjoittamaan muutaman sanan mieleenpainuvasta matkastamme Italian eteläisiin osiin. Kyseessä oli siis kuoroturnee eli matkan pääpaino oli tehdä musiikkia omillamme ja yhdessä paikallisten kuorojen kanssa. Turneisiin mahdutamme kuitenkin aina myös nähtävyyksiä sekä ihan perinteistä turistailua.

Kuvat ajalta, jolloin omistin pienen Canonin pokkarin... 

Elokuussa 2009, kuoron 65-v. juhlavuotena, lensimme siis n. 40 hengen vahvuisen naiskuoromme kanssa Turusta Roomaan. Vietimme ensimmäisen illan Lido di Ostiassa Rooman ulkopuolella, josta jatkoimme bussilla yön läpi etelään Apulian alueelle, tarkemmin Salentoon ja Santa Cesarea Termeen, jossa agriturismomme Il Venticello sijaitsi.

Matkanjohtajamme (ciao M!) tiesi kertoa, että alue on suosittu lomakohde italialaisten keskuudessa. Meidänkin oli todettava, ettei englannilla kovin pitkälle päässyt vaan paikallista kieltä olisi pitänyt osata.  Suosittelen siis tätä kohdetta italiaa edes muutaman sanan puhuville.

Tällainen näkymä toivotti meidät tervetulleiksi pitkän ja ehkä myös aavistuksen epämukavan bussiyön jälkeen.





Täällä saimme viettää muutaman lomapäivän aurinkoa ottaen ja meressä polskien ennenkuin oli aika lähteä kohti Leccen kaupunkia ja ensimmäistä konserttia.

Yhden illan vietimme viehättävässä Otranton linnoituskaupungissa, jonka historiaan olisi voinut kauemminkin tutustua.

Matkan ensimmäiseen etappiin mahdutimme myös vierailun viinitilalle, jossa söin ehkä elämäni ihanimman italialaisen lounaan! Voin myös vakuuttaa, että tilan viinit olivat todella maistuvia!

Leccen konsertin jälkeen herkuttelimme ja söimme maistuvaa illallista ravintolassa nimeltä Il Giardino. Kuten huomaatte, ei antipasteista ollut puutetta.

Tästä Italian kengänkorosta minulle jäi erittäin positiiviset fiilikset, ehkäpä oikeastaan sen takia, että olimme joka paikassa varmasti ainoat Italian ulkopuolelta tulevat turistit! Täällä ei siis tarvitse väistellä turistilaumoja (mitä nyt silloin tällöin alueelle eksyneitä kuorolaisia...) vaan nauttia ihanasta auringonpaisteesta, merestä, maistuvasta ruoasta ja täyteläisistä viineistä (Primitivo ja Negroamaro ovat muuten alueen tunnetuimpia viinilajikkeita - kokeilkaahan, pitäisi löytyä myös Alkosta!)
Salentosta matkamme jatkui taas bussilla kohti Amalfin rannikkoa, Sorrentoa, Capria ja Massa Lubrensea, jossa lauloimme toisen konserttimme. Matkan toiseen etappiin kuului myös käynti Vesuviuksella sekä Pompejissa.
To be continued...

Loppiainen - kolmen kuninkaan juhla

Viime vuonna sain ensimmäisen kerran maistella maukasta Galette des Rois-kakkua loppiaisen kunniaksi.

Tänä vuonna uusin Suomen Kuvalehti kertoo meille tästä perinteestä hauskassa artikkelissa, jonka voitte lukea täältä. Artikkeli valottaa juhlapyhän tarinaa ja lopulta jokainen voi itse leipoa loppiaisen kunniaksi galettte des rois-kakun SK:n ohjeella.

Vuosi sitten blogiani seuranneet muistavat ehkä, että kakkuun piilotetaan pieni yllätys, yleensä raha tai pikkuruinen posliiniesine. Se, kenen palasta tämä pieni yllätys löytyy, saa pitää kruunua ja valita itselleen kuninkaan tai kuningattaren. Kakun kanssa kuuluu juoda tietysti kuplivaa, joten arvata saattaa, että omaksuin perinteen hyvin äkkiä!

SK:n kakkuohje kuuluu seuraavasti:

Kuva suomenkuvalehti.fi

Loppiaiskakku eli "karppaajan painajainen"

500 g valmista voitaikinaa

Täyte:125 g voita125 g mantelimassaa2 dl tomusokeria1 kananmunaa1,5 rkl maissijauhoakahvinpapu tai manteli (bloggaajan huom. Belgiassa laitettiin kolikko tai pieni posliiniesine)

"Kaaviloi taikinasta kaksi noin 30 cm:n kokoista pyöreää levyä, joista toinen on hiukan suurempi. Nosta pienempi pohjalevyksi pellille leivinpaperin päälle.

Sekoita täytteen ainekset koneella ja säästä vähän munaa voitelua varten. Levitä täyte levylle mutta jätä reunoilta noin 3 cm tyhjäksi. Sujauta täytteeseen papu tai manteli. Taivuta pohjalevyn reunaa pystyyn noin 1,5 cm, nosta päälle kansilevy ja taita sen reunat tortun alle. Painele reuna tiiviiksi haarukalla, jotta täyte pysyy uunissa tortun sisällä eikä valu pellille. Pidä viileässä puoli tuntia ennen paistamista.

Voitele torttu munalla, viillä pintaan kevyt ristikkokuvio terävällä veitsellä niin ettei taikina puhkea. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Siivilöi jäähtyneen kakun pinnalle tomusokeria. Korista pahvikruunulla. Tarjoa samppanjan kera, jos sitä on uudelta vuodelta jäänyt. Myös espresso käy hyvin."


Viime vuonna kakkumme tuli paikallisesta leipomosta (niitä on jo ikävä!) ja näytti tältä. Kruunuksi oli päätynyt Narnia-elokuvan mainoskruunu :D

Tänä vuonna juhlistamme loppiaista pölkkykakulla, joka on variaatio perinteisestä ranskalaisesta jouluhalosta. Bongasin ohjeen äidin paksusta reseptikansiosta, josta jouluhalkoreseptin vierestä löytyi suomalainen muunnelma, marsipaanilla päällystetty koivupölkky. Se odottaa jo jääkaapissa koristelua, ehkä illalla saatte nähdä millainen halosta tuli!

Oikein hyvää loppiaista kaikille! Muistakaahan viedä ne kuuset ulos, kuten laulun viimeisessä säkeistössä ohjeistetaan!

Sinterklaas is coming to town!

Tänä iltana belgialaisia lapsia jännittää: mitä mahtaakaan löytyä kengästä huomenaamulla!

Tämä kaksikko jakaa nimittäin 6.12. lahjoja kilteille lapsille.

Kuva:Wikipedia

Belgiassa vietetään siis tänään 6.12. Sinterklaasin päivää, jolloin Sinterklaas eli Saint Nicolas ja Zwarte Piet ilahduttavat lapsia lahjoin. St. Nicolashan oli alun perin lapsien suojelupyhimys, josta vuosisatojen saatossa ja kulttuurien sekoittuessa on muokkautunut mm. meidänkin tuntema (coca-cola) joulupukki. Huomaatteko yhtäläisyydet?

Belgiassa Sinterklaas on selkeästi tunnetumpi kuin meidän Joulupukkimme, ja belgialaislapset saavat siis ensimmäiset joululahjansa jo huomenna. Joulupäivänä lahjoja vaihdetaan myös, mutta silloin niitä ei tuo mikään erityinen satuolento ;) Sinterklaas saapuu lasten luo yleensä hevosella, jolle jätetään takan eteen asetettuun kenkään porkkanoita ja sokeripaloja. Kengät asetetaan takan eteen, jotta Sinterklaasin ja Zwarte Pietin olisi ne helpompi toimittaa perille savupiipun kautta.

Kuvat: Pinterest.com

Zwarte Piet on Sinterklaasin apuri, joka jakaa lahjat savupiipusta ja jonka esittäjä on aina "blackface" eli karrikoidusti tummaihoiseksi meikattu mies. Zwarte Pietin tummaa ulkonäköä selitetään nykyään savupiipun noen aiheuttamaksi mutta alun perin Piet oli joko espanjalainen (mauri-)palvelija tai St. Nicolas'n vapauttama orja. Ja kyllä vain, Zwarte Piet on täällä edelleen poliittisesti korrekti!

Sinterklaasin tarina on mielenkiintoinen ja hahmon historia pitkä. Olen aivan haltioitunut tästä hauskasta juhlapyhästä ja olenkin kysellyt tutuilta useaan otteeseen juhlan taustoista. Parhain tietolähde on silti ollut internet, koska harva osaa selittää mm. miksi Sinterklaas tulee höyrylaivalla Espanjasta. Tosin enpä minäkään osaa sanoa, miksi meidän joulupukkimme tulee juuri Korvatunturilta...

No, nyt on kuitenkin huomista (kirjoitan tätä vielä maanantain puolella) varten Sinterklaas-suklaat ostettu, ja törmäsinpä minäkin ihka oikeaan St. Nicolasiin Neuhausilla! Siellä hän istui nurkassa hienossa asussaan ja piispan hattu päässään, ja jakoi herkkuja lapsille. Minuun iski tosin ujous, enkä uskaltanut mennä juttelemaan Herra Sinterklaasille.... niin hieno ilmestys hän oli ja niin äimistynyt olin tästä omituisesta tapaamisesta suklaakaupassa.

Lopuksi täytyy vielä mainita, että mielestäni juuri tämä toisiin kulttuureihin ja toisten tapoihin ja perinteisiin tutustuminen on parasta matkailussa!

Joten oikein hyvää St. Nicolasin päivää belgialaisille ;) ja ihanaa itsenäisyyspäivää Suomeen!

Erilainen joulukalenteri - ota haaste vastaan!

Rakkaat ystävät, haluan haastaa teidät mukaan

Erilaiseen Joulukalenteriin!

Kära vänner, jag vill utmana er att delta i en

Annorlunda Julkalender i år!

Kuva: Unicef

Jouluun on enää muutama viikko aikaa, ja varmasti moni teistä on jo avannut joulukalenterin ensimmäiset luukut. Itsekin mietin Neuhausin joulukalenterin ostamista - sitä ihanaa suklaata ja lapsenomaista innostusta aamuisin kun saa avata uuden luukun kalenterista.

Lapsesta asti meille on ostettu joulukalenteri ja aattona olemme avanneet kasoittain lahjoja. Harvoin tulee lahjakasojen keskellä kuitenkaan pysähdyttyä miettimään, kuinka hurjan hyvässä asemassa me olemmekaan kun saamme viettää joulua rakkaittemme kanssa, lämpimissä kodeissamme, jouluruuilla herkutellen ja joulukuusta ihastellen.

Kaikilla asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin, joten mielestäni meillä on velvollisuus osoittaa empatiaa vähempiosaisia kanssaihmisiämme kohtaan ja auttaa. Olen jo muutaman vuoden ajan laittanut joulukorttirahani hyväntekeväisyyteen ja lähettänyt joulutervehdykset sähköisessä muodossa. Tänä vuonna aijon lisäksi osallistua hienoon kampanjaan, Erilaiseen Joulukalenteriin, johon sain kutsun vähän aikaa sitten Facebookissa. Kampanja on lahtelaisen Minttu Koivusen aloite, joka on kerännyt jo yli 5000 osallistujaa.

Idea on yksinkertainen: joulukuun aikana säästämme päivittäin yhden Euron, jolloin jouluaattona olemme saaneet kasaan 24 € hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaksi. Itse olen useimmiten tukenut Unicefia ja Kirkon Ulkomaanapua mutta muistakaa myös mm. Plan ja paikalliset keräykset, kuten Pelastusarmeijan Joulupata ja seurakuntien Lahja Lapselle.

Nyt toivon, että te rakkaat blogiani seuraavat ystäväni osallistuisitte kanssani tähän kampanjaan! Miettikäähän; jos meitä on esimerkiksi 15 henkilöä, jotka säästämme kaikki sen n.24 Euroa, saisimme rahoillamme Unicefin kaupasta vesipumpun!

Kuva: Unicef

Jos otatte haasteen vastaan, olisi ihanaa, jos kommentoisitte tähän kirjoitukseen tai laittaisitte minulle henkilökohtaisesti sähköpostia!

♡ :lla Petra

Berlin

Berliinin tunnelmia muutaman kuvakollaasin muodossa, bitte schön.










Valitettavasti kuvasaldo on tällä kertaa hieman rajoittunut, koska kyseessä oli ryhmämatka - harjoittelijoiden tapaaminen, ja meillä oli paljon ohjelmaa. Kävimme myös pienellä sigh seeing-kierroksella, mutta kuten voitte arvata ei Berliinin marraskuinen pimeä ilta oikein soveltunut matkakuvaukseen.
Matka kuitenkin antoi kipinän tutustua paremmin kaupunkiin, ja varmasti palaan Berliiniin vielä uudestaan ajan kanssa. Kaupunki vaikutti todella mielenkiintoiselta ja aivan erilaiselta, kuin mikään muu näkemäni Euroopan metropoli.

Yövyimme hotelli Albrechtshofissa, joka oli tuon Friedrichstrassen rautatieaseman takana. Sijainti siis oli loistava ja hotelli oikein viihtyisä. Siistit huoneet eivät nyt ihan uutuuttaan kiillelleet, mutta aamiainen oli todella runsas ja henkilökunta ystävällistä. Tosin kannattaa huomata, että jos Berliiniin lähtee bilettämään, niin Albrechtshof ei tosiaan ole paras paikka; se on alun perin perustettu Berliinin kaupungin lähetysseuran tuella, ja kristilliset arvot ovat hotellissa vieläkin näkyvillä. Mm. Uusi Testamentti oli saanut kunniapaikan yöpöydällä, ja hotellista löytyy myös Martin Luther King-kappeli, jossa joka aamu olisi saanut käydä pienessä aamuhartaudessa. Jos taas etsii rauhaisaa ja viihtyisää hotellia hyvällä paikalla, niin voin lämpimästi suositella Albrechtshofia!

Berliini on siis ehdottomasti näkemisen arvoinen kaupunki ja tahdon sinne pian takaisin. Jos haluatte tutustua paremmin Berliiniin, niin voitte käydä lukemassa vaikka Johannan kirjoituksia aiheesta hänen Social Media Junkie-blogissaan! Johanna nimittäin teki vähän aikaa sitten hieman pidemmän Berliininreissun ja kertoo siitä kivasti blogissaan! Käykää lukemassa!

If I only understood what they're saying...

Viikon alkuun pieni kansainvälinen musiikkituokio.

Olen aina ihaillut japanilaisia naisia; niin siroja, posliini-ihoisia, kauniita ja samalla voimakkaita! Nämä leidit (suurin osa taitaa olla eteläkorealaisia) osaavat myös tanssia ja laulaa, ja minuun ainakin upposi tämä biisi. Mielestäni he osaavat myös olla sensuelleja ja naisellisia paljastamatta liikaa pintaa. (no okei, on tässäkin aika lyhyitä shortseja) Jotenkin vain pidän tästä lookista, ehkä kun se on niin jyrkkä vastakohta omalle ulkonäölleni.

Joten var så god, ihailkaapa hetki aasialaista naiskauneutta ja kuunnelkaa hauska poppibiisi!

Le petit village sous le soleil

Tämän jälkeen en enää pitkästytä teitä matkahöpötyksillä. Kyseessä siis viimeinen osa: Villefranche-sur-Mer, jota jo aiemmin hehkutin. Sanotaan se silti vielä kerran: ihana pieni kylä meren rannalla, trop sympa! En viitsi laittaa kaikkia 30 kuvaa tähän, loput voitte katsoa täältä.

So why visit Villefranche-sur-Mer? I give you 5 reasons:

1) The sea

2) Colorful houses with lovely details

3) Cute little stores that sell souvenires

4) The beach

5) Just because