Älä laihduta -päivä

Tiesittekö, että tänään vietetään Älä laihduta -päivää?

Syömishäiriöliitto SYLI:n sivuilta:

"Kansainvälinen Älä laihduta -päivä (International No Diet Day) tukee oikeutta voida hyvin koosta riippumatta. Päivä tähtää ennen kaikkea oman itsensä ja kehonsa hyväksymiseen sekä oman kokonsa arvostamiseen. Laihdutuskeskeinen kulttuurimme on luonut käyttäytymis- ja ajatusmalleja, jotka hallitsevat monien ihmisten elämää. Älä laihduta -päivä antaa mahdollisuuden purkaa näitä ajatusrakennelmia ja luoda positiivisempaa, lempeämpää asennetta itseänsä kohtaan."

SYLI:n sivuilta löytyy myös seuraava lupaus

Jäin pohtimaan korttia pitkään - itse kun en juuri koskaan ole ollut tyytyväinen kroppaani. Tuntuu kuitenkin siltä, että uskaltaisin juuri nyt allekirjoittaa tämän lupauksen. Koska haluan olla terve ja jaksaa arjessa paremmin, minun tulee liikkua enemmän. Haluan muuttaa elämäntapojani terveemmiksi mutta olla itselleni superrankan alkuvuoden jälkeen myös armelias: löytää fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tasapainon. Aloitan pienillä askeleilla ja totean:  

Pinterest

Päivää juhlistin syömällä terveellisen mutta herkullisen salaatin lounaaksi ja käymällä RVP-jumpassa. Illan meinaan viettää hyvällä omalla tunnolla kisakatsomossa herkutellen vihreällä parsalla ja pekonilla! (LCHF-herkku!)

Hyvää Älä laihduta -päivää kaikille ja yritetään ainakin hyväksyä itsemme juuri sellaisina, kuin olemme!

♥ Petra

Here we go again - projekti "kevyempi minä" käynnistyy

Tässä oikea tilityspostaus, skipatkaa jos aihe paino/laihdutus ei kiinnosta!! :)

Kuten moni ehkä tietääkin, en ole yhtään urheilullinen tyyppi, mutta rakastan ruokaa ja makeita herkkuja. Kuntoilu ja urheileminen on minulle yhtä pakkopullaa, vaikka muutama vuosi sitten minua purikin jumppakärpänen - hetkellisesti. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että elopainon pitäminen kohtuuden rajoissa on ollut minulle aina yhtä tuskaa, ja paino seilaa ylös alas kuin parhaimmassa vuoristoradassa.

Lapsena ja nuorena tunsin itseni aina miljoona kertaa lihavammaksi, kuin kaikki muut, vaikka nyt kuvista katsoen olen ollut suht normaalikokoinen. Koululiikunta oli yhtä tuskaa (etenkin hiihtäminen, kauheat traumat!) mutta en lukiossakaan ole painanut 60 kiloa enempää. Sisäinen herkuttelijani pääsi kuitenkin valloilleen, kun muutin pois kotoa ja opiskelemaan Turkuun. Muistan, että jouluna vuonna 2006, ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, vaaka näytti jo yli 80 kiloa - joulun jälkeen muistaakseni 83 kg. (harmi, ettei näitä kuvia enää koneelta/netistä löydy)

kuvat syksyltä 2007, jolloin painoa oli jo lähtenyt, ja olin varmasti jo hyvin alle 80 kilon

Vaa'an lukemat ja jouluna otetut kuvat saivat minut heräämään todellisuuteen ja aloin pitää parempaa huolta itsestäni: suljin silmäni Cittarin suklaatarjouksille ja uskaltauduin jopa läheiselle kuntosalille. Todellisen tavoitteen sain, kun varasimme alkuvuodesta 2008 ystäväni kanssa Thaimaan matkan saman vuoden joulukuulle. Koko 2008 menikin jumpatessa, herkkuja vastustellessa ja salaattia syödessä. Tuloksen näette näissä kuvissa: vaaka näytti lähtöpäivänä tasan 70 kg.


Serenaadia vastaanottamassa adventtina 2008
Thaimaassa jäätelöbaarissa joulukuussa 2008,ei kaksoisleukaa ja olematon käsivarsi!

Norsusafarilla Thaimaassa 2008,

jos on kiloja kadonnut niin myöskin rintavarustus... :D

Matkalla pidin itseäni tietysti vielä ihan hirvittävän läskinä, mutta nyt kun katson näitä kuvia, tajuan, että olen ollut laihimmillani - tämän pienempää minusta tuskin edes saa! Syksyn olin treenannut parhaimmillani 2 kertaa päivässä, aamulla söin kaurapuuroa sokerittoman mehukeiton kanssa ja päivällä salaattia niin, että sitä tursusi jo korvista... pisin herkkulakko taisi kestää tuona vuonna 3 kk.

Vielä vuonna 2009 sain painoa pidettyä suht hyvin aisoissa, mutta kauan en enää jaksanut säännöllistä liikuntaa ja herkkujen vastustelua. Pikku hiljaa paino on siis hilautunut takaisin kohti 80 kiloa ja Brysselistä kotiin tultuani en edes ole enää uskaltanut käydä vaa'alla. Brysselissäkin jaksoin vielä käydä silloin tällöin salilla ja lenkillä herkuttelua tasoittaakseni, mutta syksyllä jalan rikottuani jäin sohvalle nauttimaan croissanteista, suklaasta, juustosta ja viinistä. Nämä kuvat sitten pysäyttivät jälleen. (varoitus, kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita!)

Tämä vielä menettelee, Pinellassa 11.5.2012, mutta...


Iiiiiikkk!!! Hello 90 kg...Turun konserttitalolla 12.5.2012
Ei voisi uskoa, että alimmassa kuvassa on sama tyttö, kuin tuossa norsun kanssa poseeraamassa... ja välissä 3,5 vuotta... Tosiaan, nyt en ole itseäni uskaltanut punnita, mutta vaatteethan sen kertovat. H&M:ltä 44 on joissakin vaatekappaleissa tuskallisen pieni, Lindexin 44 sentään vielä on juuri sopiva. Zarasta en voi unelmoidakaan ostavani vaatteita juuri nyt.
Joten eiköhän ole taas ryhtiliikkeen aika - kannustattehan? Tavoitteenani on tiputtaa ja sen jälkeen ylläpitää painoa niin, että olen kokoa 40/42 ja mahdun mm. kivoihin Zaran vaatteisiin. Painosta ja painoindekseistä en jaksa välittää - olinhan vielä tuolloin 2008 ylipainoinen indeksin mukaan, pituudelleni yläraja taitaa olla 68 kg, joka tuntuu täydelliseltä utopialta. 
Hyvänä tavoitteena pidän tätä vuonna 2010 loppukesästä otettua kuvaa. 

Kuororetkellä Itävallassa sturmia ja itävaltalaista illallista nauttimassailoinen ja sopusuhtainen Petra
Joten mitäs sanotte, oletteko mukana kannustamassa minua kevyempään elämään? Ajattelin, että projekti onnistuu paremmin, kun sen nyt ilmoitan näin julkisesti - eikös se paras motivaattori ole vertaistuki ja group pressure...!

Nyt se on siis ilmoitettu - kuntoilu ja ruokavalion noudattaminen lähtee tästä! Huomenna lisää ja tarkemmin siitä, miten tällainen herkkusuu painoa oikein aikookaan pudottaa!

Ulkonäkö voi hämätä eli maukasta karppiruokaa

Hellin taas vatsaani keväisellä karppikuurilla eli olen jättänyt ruokavaliosta turhat hiilarit pois. Vatsa on ihanan rauhallinen ja painoakin on jo hieman kadonnut. Karppiruoka tosin ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta ulkonäkö voi pettää - niinkuin tämän kesäkurpitsalasagnen/-moussakan kanssa!





Niin, mössöähän tuo on, ei siitä mihinkään pääse.
Kuivatin kesäkurpitsaviipaileita hetken uunissa, paistoin jauhelihat ja kaadoin sekaan tomaattisosepurkin. Toisessa kattilassa taas lämmitin maidon, johon sulatin viherpippuri-Koskenlaskijaa. Nämä sitten lasagnemaisiksi kerroksiksi uunivuokaan ja juustoraastetta päälle. Koska käytin valmiiksi yrttimaustettua tomaattisosetta ja viherpippuri-Koskenlaskijaa, en maustanut jauhelihaa sen kummemmin. Kitsailin hieman Koskenlaskijajuuston kanssa ja lopulta huomasin, että olisihan se pitänyt koko paketti kastikkeeseen sulattaa. Olisi tullut varmasti paljon kermaisempaa - nyt tomaattikastike otti pääroolin tässä ruoassa. 
Koska kesäkurpitsat pehmenevät uunissa eikä ruoan rakenne enää lautasella näytä lasagnelta niin ehkäpä tämä ruoka sittenkin olisi kesäkurpitsamoussakaa. No, nimestä huolimatta hyvää ja vähähiilihydraattista!
ps. sain Maajussin Morsian -Lindalta hyvän mielen haasteen, johon palaan myöhemmin. :) Kiitos Linda!

Karppaillen

Nyt on kuulkaas tultu siihen pisteeseen, että tämä tyttö alkaa taas karpata. Noin puolitoista vuotta sittenhän kokeilin LCHF- (low carb, high fat) dieettiä. Silloin paino tippui kivasti ja turvonnut olo katosi. Mitä enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa syön, sitä turvonneempi olo, sitä kauheampi makean nälkä jne. You get the point.

8 kk vaaleaa leipää, halpaa viiniä ja ihanaa suklaata ei myöskään ole auttanut asiaa vaan olen pyöristynyt täällä ollessani kuin ilmapallo, samalla kun liikkuminen on jäänyt minimiin.

Ainoa huono puoli karppaamisessa: se sotii täysin nautiskelijaluonnettani vastaan ja itsekurini on todella koetuksella. Katsotaan siis mitä tästä tulee, pystynkö olemaan nauttimatta Belgian herkuista viimeiset kuukaudet vai repsahdanko jo huomenna... suklaanhimo on jo kova kahden päivän jälkeen. Tsemppiä siis kaivataan!!

Heippa:

Kuvat Weheartit.com

Nämä ovat siis kidutuskuvani. Jo pelkästä kirjoittamisesta tuli vesi kielelle...
PS: ettei tule sanomista: minun pitäisi pudottaa painoa noin 15 kg, että olisin edes normaalipainon ylärajalla! Joten ihan turhaan tässä ei painosta höpötetä.
PPS: onko muita kohtalotovereita?

Sväng-ihop

Mitä herkkuruokia sitä tuleekaan keksittyä, kun yrittää rääpiä jääkaapin sisällöstä jotain syömäkelpoista kokoon! Jäljellä oli mm. puolikas kesäkurpitsa, herkkusieniä, kevätsipuleja, pussinpohjallinen sinihomejuustomurua ja tietysti kreikkalaista jogurttia. Paistoin vihannekset ja sienet pannulla, heitin joukkoon hieman jogurttia ja juustoa, paljon suolaa ja pippuria ja nam! Hyvin kelpasi kanan kanssa.

Kovin esteettistähän siitä nyt tietenkään ei tullut, mutta maku ennen kaikkea!

Tänään muuta tapahtunutta: ankaraa pyykkäystä pesutuvassa. That's about it.

Ainiin, ja enhän mä siellä Flickrissä viihtynyt kauaa - 100MB latausraja kuukaudessa otti sen verran päähän, että minusta tuli nyt Smugmugin käyttäjä. Aika kivalta vaikuttaa tähän mennessä, kuvat latautuivat nopeasti ja ulkoasu on tyylikäs.(ei mainoksia, hurraa!) Nyt kun ehtisi vielä laittaa viikonlopun kuvia! Markkinoilla oli paljon kuvattavaa, mutta vielä huomaan, ettei mielikuvitus ihan vielä jaksa löytää niitä parhaimpia kuvakulmia. Lisää harjoitusta siis!

Taas jatkuu

Huomaa taas, että kesä on tullut, koska tuntuu, että elämässä ei tapahdu juuri sen kummempaa. Tämän viikon harjoittelen siis kesätöitä ja harmikseni taas huomaan, että päivän jälkeen olo tuntuu tosi nuukahtaneelta.

Koska olen ollut Turun ulkopuolella töissä päivä venyy vielä lisää. Lounaan ja päivällisen väli venyy sekin aivan liian pitkäksi ja kotiin tullessani on hirmunälkä. Pitänee kehitellä jonkinlainen välipalasysteemi töihin ja ottaa se iltapäivän kahvipaussi vaikka virallisesti meillä ei sellaisia tunneta. (Kiva olla hei syömättä parhaimmassa tapauksessa yli 6 tuntia... sen jälkeen ei välttämättä enää jaksa)

Mutta jostain on ihan pakkopakko löytää tsemppiä kesään. Kesäkuun olen onneksi tässä ihan lähellä töissä niin yritän käydä ahkerasti lenkillä ja salissa. Elokuu on myös suht ok kuukausi, koska työmatka käy keskustan kautta, jossa myös kuntosali sijaitsee. Töiden jälkeen sitten vaan suoraan salille.

Ruokavalio tietysti auttaa projektissani ja tänään teinkin Oopsies-leipiä raejuustosta. Saa nähdä miltä maistuu, olen nimittäin aiemmin tehnyt niitä vain Philadelphiajuustoon. Rakastan leipää, mutta yllättävän helppoa on ollut kävellä leipähyllyn ohi kaupassa. Oopsiet ovat vain sen verran hyviä välipaloja, että oli pakko tehdä! LCHF-ruokavalioon perehtymättömille Oopsiet näyttävät suurinpiirtein tältä:



Ja jottei tämä päivitys kuulostaisi niin negatiiviselta niin on pakko mainita, että odotan ensimmäistä kesätyöpalkkapäivää kuin kuuta nousevaa... Money Money Money...

Njam!

Kannatti ostaa Stockalta tuota ihanaa Caesar-kastiketta, oon tässä muutamana päivänä syönyt herkullista kana-caesar-salaattia!




Ja tässä kesämekko, jonka on siis hullarit-löytö, OneWaysta. Vielä vähän salaattia ja lenkkeilyä niin eiköhän se näytä ihan kivalta kesällä! :)

Keittiön pöydällä on kasa kirjoja, vihkoja ja luentopapereita, siksi tausta sutattu :)

Jee!

Iiiihana Lindexin vaalea farkkujakku on mun!!



Ja Zaran söpö toppi on jo nyt mun suosikki, en jaksanu odottaa kesään



Kevättä myös ovella



Tänään on hankittu jääkaapin täydennystä Stockan herkusta, ja se onkin aina suosikkikohteeni Hulluilla Päivillä. Briejuustoa Vapuksi, katkarapuja, Jules Destrooper suklaavohveleita ja nyt tuli myös viikonlopuksi vihreää parsaa, prosciuttoa ja Hollandaise-kastiketta. Nams! Se käy oikein hyvin LCHF-dieettiini, jota tosin tällä hetkellä kiusaavat ne JD-vohvelit ja mansikkasuukot... aijaj.

//Edit: check it out! Blues Brothers-feelis, värikäs video ja hauska tanssi. Eikä biisissäkään mitään vikaa oo. Mutta jumankekka, nehän on vanhoja! Ja se tarkottaa, että minäkin oon ilmeisesti vanha... Toista se oli MMmBopin aikaan...


Thinking 'Bout Somethin'

HANSON | MySpace-musiikkivideot

Ruokaa ja ruokavaliota!

Eräs nimeltämainitsematon ystäväni, kutsutaan tässä häntä vaikka kirjaimella A ;) on saanut minutkin kiinnostumaan aiheesta LCHF (nettisivu på svenska) eli suomeksi Low Carb, High Fat. Tämä on ruokavalio, jossa syödään mahdollisimman vähän hiilareita mutta paljon rasvaa. Hiilarit = läski, rasva ja protskut = ei läski.

En ole koskaan ollut ihastunut dieetteihin, jotka menevät äärimmäisyyksiin; tähän asti mun motto ruoan kanssa on ollut "kaikkea kohtuudella". Koska rakastan ruokaa, en ole koskaan halunnut luopua mistään ihanuuksista, vaan yrittänyt syödä kohtuudella.

Nyt kuitenkin meinaan kokeilla LCHF-ruokavaliota, koska haluan laihtua ja koska ihan puhtaasti kiinnostaa miten kroppa reagoi. LCHF on myös siitä hyvä, että siinä saa syödä ihania ruokia, ei tarvitse tosiaankaan nälkää kärsiä. Mulle tosin tulee olemaan tiukkaa esim. leivän kanssa, jota olen syönyt aina ruoalla. Tänäänkin intialainen kanakastike oikein huusi tuoretta ruisleipää :)

Tässä siis tämän päivän atria: Intialaista kanaa ja vihanneksia



Joo, ei kovin kauniin näköistä mutta onko intialainen safka sitä koskaan? Kastikkeessa kanaa, herkkusieniä, sipulia ja cashewpähkinöitä kookosmaidossa (kerma ois ollu parempi, mutta halusin käyttää kookosmaidon pois) ja sotkettuna Santa Marian Tikka Masala mausteseokseen. Kyytikaverina kruunuvihanneksia ja Pirkan vihreitä papuja. NAM!

Nytpä sitten saa nähdä kuinka tämä onnistuu, mutta yrittää aijon kuitenkin! Viimeistään 8.3. mun vähähiilarinen ruokavalio saa kyytiä koska meinaan nauttia Rooman herkuista täysin rinnoin, pizzaa, pastaa, vaaleaa leipää, viiniä, jäätelöä... naaaaaammmm.... Rakastan italialaista ruokaa!

Italiasta tulikin sitten taas mahtavana aasinsiltana mieleen, että Poliisikoira Rex puhuu nykyään italiaa ja on muuttanut Wienistä Roomaan! JES! Sitäpaitsi pääroolissa etsivänä on Massimo! eli siis ihku Kaspar Capparoni (esitti Caprissa Massimoa)



Hauvakin on oikein söpö. Ilahdutti myös sarjassa se, että ne puhuvat tarpeeksi selkeästi, ymmärrän jo aika paljon! (puhuminen onkin sitten toinen juttu...)