Kuvat ajalta, jolloin omistin pienen Canonin pokkarin...
Elokuussa 2009, kuoron 65-v. juhlavuotena, lensimme siis n. 40 hengen vahvuisen naiskuoromme kanssa Turusta Roomaan. Vietimme ensimmäisen illan Lido di Ostiassa Rooman ulkopuolella, josta jatkoimme bussilla yön läpi etelään Apulian alueelle, tarkemmin Salentoon ja Santa Cesarea Termeen, jossa agriturismomme Il Venticello sijaitsi.
Matkanjohtajamme (ciao M!) tiesi kertoa, että alue on suosittu lomakohde italialaisten keskuudessa. Meidänkin oli todettava, ettei englannilla kovin pitkälle päässyt vaan paikallista kieltä olisi pitänyt osata. Suosittelen siis tätä kohdetta italiaa edes muutaman sanan puhuville.
Tällainen näkymä toivotti meidät tervetulleiksi pitkän ja ehkä myös aavistuksen epämukavan bussiyön jälkeen.
Täällä saimme viettää muutaman lomapäivän aurinkoa ottaen ja meressä polskien ennenkuin oli aika lähteä kohti Leccen kaupunkia ja ensimmäistä konserttia.
Yhden illan vietimme viehättävässä Otranton linnoituskaupungissa, jonka historiaan olisi voinut kauemminkin tutustua.
Matkan ensimmäiseen etappiin mahdutimme myös vierailun viinitilalle, jossa söin ehkä elämäni ihanimman italialaisen lounaan! Voin myös vakuuttaa, että tilan viinit olivat todella maistuvia!
Leccen konsertin jälkeen herkuttelimme ja söimme maistuvaa illallista ravintolassa nimeltä Il Giardino. Kuten huomaatte, ei antipasteista ollut puutetta.
Tästä Italian kengänkorosta minulle jäi erittäin positiiviset fiilikset, ehkäpä oikeastaan sen takia, että olimme joka paikassa varmasti ainoat Italian ulkopuolelta tulevat turistit! Täällä ei siis tarvitse väistellä turistilaumoja (mitä nyt silloin tällöin alueelle eksyneitä kuorolaisia...) vaan nauttia ihanasta auringonpaisteesta, merestä, maistuvasta ruoasta ja täyteläisistä viineistä (Primitivo ja Negroamaro ovat muuten alueen tunnetuimpia viinilajikkeita - kokeilkaahan, pitäisi löytyä myös Alkosta!)
