perjantai 9. syyskuuta 2011
Kiehl's - tried & tested
Blogiini on löydetty muutamaan otteeseen hakusanoilla "Kiehl'sin parhaat". Mainitsin keväällä ostaneeni Antwerpenin reissulta Kiehl'sin tuotteita niitä kummemmin esittelemättä. Nyt asiaan tulee korjaus, haluan esitellä teille tämän äskettäin Suomeenkin saapuneen kosmetiikkamerkin ja muutaman suosikkituotteeni putiikin hyllyiltä!





Kiehl's on siis amerikkalainen kosmetiikkaketju, joka nykyään kuuluu L'oreal konserniin monen muun tutun merkin tavoin. Kiehl'sin historiasta voitte lukea lisää tästä. Lyhyesti, Kiehl'sin apteekki (apothecary) perustettiin 160 vuotta sitten New Yorkissa, ideana on käyttää luonnollisia raaka-aineita, kierrättää pakkaukset, tarjota hyvää palvelua ja laadukkaita luonnon raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Kiehl's ei mainosta mediassa vaan luottaa toisenlaisiin markkinoinnin keinoihin. Myymälät on rakennettu tietyn kaavan mukaan, henkilökunta pukeutuu valkoisiin takkeihin ja tuotenäytteet ovat tärkeä osa merkin markkinointia.
Antwerpenin myymälässä minua palveltiin erittäin hyvin; kun kyselin meikinpoistoaineista, myyjä teki minulle nopean ihotestin nähdäkseen ihotyyppini. Molemmilla käyntikerroilla olen myös saanut ison kasan näytteitä, joka siis kuuluu merkin markkinointistrategiaan.
Tuotteet, joita itse olen testannut:
1) Sunflower Color Preserving Deep Recovery Pak on auringonkukka- ja aprikoosiöljyä ja B-vitamiineja sisältävä hiusnaamio, joka tuoksuu aivan ihanalta! Ei sisällä parabeneja eikä silikonia. Lupaa kiiltoa ja käsiteltävyyttä kuiville ja käsitellyille hiuksille. Tästä tuotteesta tykkään tosi paljon, ja vaikka hiukseni ovat suhteellisen hyväkuntoiset, niin tämän käsittelyn jälkeen ne kiiltävät vielä kauniimmin.
2) Ultra Facial Cleanser on hajuton puhdistusgeeli kasvoille, joka ottaa myös meikin pois. Vaahtoutuu vain vähän, mutta on tehokas - pieni tippa geeliä riittää. Kasvojeni kuivalle iholle tämä on ollut hyvä näin kesällä, mutta uskon, että kohta tämä tuote pääsee talviunille ilmojen kylmetessä ja ihon kuivuessa.
3) Pineapple Papaya Facial Scrub on hellä kuorintavoide kasvoille. Itse pidän kuorintavoiteista, joissa on hieman reilummankokoiset "rakeet" mutta tämä on oikein hyvä perustuote. Ei tuoksu kovin voimakkaasti.
4) Acai Damage-Minimizing Cleanser on ehdoton suosikkini, laventelilta tuoksuva puhdistusvaahto kasvoille. Tämän tuotteen luvataan puhdistavan ja suojaavan ihoa - Acai on vahva luonnon antioksidantti. Tätä tulen varmasti ostamaan jatkossakin jo tuoksunsa vuoksi, mutta vaahto puhdistaa myös meikit ja jättää ihon pehmeäksi. "100 % Natural Origin" ja osa ainesosista luomua.
5) Lip Balm SPF 15 on taasen tuiki tavallinen huulirasva. Kätevä pakkaus ja kosteuttaa päivittäisessä käytössä ihan kivasti. Tämä on perus käsilaukkutavaraa, mutta ei mikään maailmaa mullistava keksintö. SPF 15 tietysti on kiva etenkin kesällä ja tuotetta saa myös sävytettynä. Hyvä perushuulirasva.
Omalla kokeilulistallani on vielä muutama tuote mm. Ultra Facial Cream, joka on kasvorasva suunniteltu erityisesti ankariin sääoloihin (hei Suomen talvi ja rutikuiva iho!) ja Midnight Recovery Concentrate, ihmeseerumi, joka on saanut kehuja monen lehden kauneussivuilla.
Suosittelen visiittiä Kiehl'sin myymälään! Itse olen kovin tykästynyt brändiin; tuotteet toimivat, purkkien yksinkertainen mutta informatiivinen ulkoasu miellyttää ja henkilökunta on ainakin Antwerpenissa ollut osaavaa. Pidän myös kierrätysajatuksesta: ihmisiä kehoitetaan palauttamaan tyhjät purkit kauppaan ja tietyn palautusmäärän jälkeen liikkeestä saa yhden ilmaisen tuotteen. Muistan jo teininä lukeneeni Seventeen-lehdestä Kiehl'sistä ja nyt minusta on tullutkin oikea Kiehl's-fani kun vihdoin olen päässyt kokeilemaan tuotteita!
Toivotan kaikille hyvää ja onnistunutta viikonloppua - minulla tiedossa makoilua sohvalla kun jalka ei vieläkään kestä kävelyä! :(
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Auts
Päätinpä sitten aamulla viihdyttää kanssamatkustajia ja lentää komeassa kaaressa päin metrojunaa, joka onneksi oli pysähdyksissä laiturilla... (ei junaa = Petra metromontussa, hui) Otin yhden pienin juoksuaskeleen, jalka tarttui johonkin ja lift-off! Vasen nilkkani taipui ilkeästi jossain vaiheessa ja nyt se onkin aika kipeä ja hieman turvonnut. Pieni venähdys siis, joten tiedossa on lepoa, kunnes nilkka taas kestää kävelyä.
En muuten ole kovin tapaturma-altista tyyppiä; viimeeksi olen kaatunut (niin, että sattui) ala-asteella, luita ei ole koskaan murtunut ja tikkejäkin on vain yksi voiveitsitapaturmasta! :D
Illan piristykseksi muutama koiruus weheartit.com:sta.



En muuten ole kovin tapaturma-altista tyyppiä; viimeeksi olen kaatunut (niin, että sattui) ala-asteella, luita ei ole koskaan murtunut ja tikkejäkin on vain yksi voiveitsitapaturmasta! :D
Illan piristykseksi muutama koiruus weheartit.com:sta.
Ruusu viinilasissa
tiistai 6. syyskuuta 2011
Happy Design September!
Kuvia Design Septemberin pressitilaisuudesta
maanantai 5. syyskuuta 2011
Roses are white
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Midin markkinat - valokuva-overload
Tässä ylimpänä teidän pitäisi nähdä slideshow päivän kuvista. Kerrottehan, jos linkki ei toimi!!
Gare du Midin markkina-alue levittyy joka sunnuntai noin kello 06-13 välillä Midiä ympäröiville kaduille. Mitä Midiltä et löydä, sitä et tarvitse. Ihmisiä kuhisee kuin muurahaisia joka puolella, kauppiaat huutelevat tarjouksiaan ja joka välissä meinaa kompastua jonkun ostoskärryyn. Tiedättehän, sellaiseen perässävedettävään, jota Suomessa käyttävät eläkeläiset, mutta joka täällä kuuluu joka kaupunkilaisen perusvarustukseen.
Mielestäni Anglo-infon kuvaus "Exotic products market" antaa Midin markkinoista hyvin yksipuolisen kuvan - kyseessä ei ole pelkästään eksoottisten tuotteiden markkinat vaan täältä tosiaan löytää kaikkea maan ja taivaan väliltä, myös niitä perusjuttuja kuten pottuja ja omenoita.
Hintataso on halpa - omalla ostoslistallani oli pinjansiemeniä ja ne sain hintaan 2,50 € / 100g. Hieman sitäpaitsi jäi vielä kaivertamaan kun jälkeenpäin tykkäsin nähneeni niitä toisessa kojussa hintaan 1,50 € / 100g... ;) 20 valkoisesta pitkävartisesta ruususta maksoin 8 €, joten paikka on ehdoton leikkokukkien ystävälle.
Toria on vaikea kuvailla sanoin, se pitää itse nähdä. Värit, äänet, tuoksut - tori tarjoaa joka aistille jotakin. Mitä negatiivista paikassa sitten on? Väenpaljous ja Midin aseman ällöttävyys: kun astut metrosta ulos pidätä hengitystäsi ja katse maassa kunnes pääset bussikatosten ohi ulkoilmaan. Näin vältät virtsan hajun, penkeillä nukkuvat deekut ja niiden jalkakäytävälle jättämät yllätykset. Nämä seikat tosin unohtuvat hedelmäkojujen väriloiston kohdalla, kalatiskin öttiäisiä ihmetellessä ja antipastiherkkuja tuoksutellen .
Gare du Midin markkina-alue levittyy joka sunnuntai noin kello 06-13 välillä Midiä ympäröiville kaduille. Mitä Midiltä et löydä, sitä et tarvitse. Ihmisiä kuhisee kuin muurahaisia joka puolella, kauppiaat huutelevat tarjouksiaan ja joka välissä meinaa kompastua jonkun ostoskärryyn. Tiedättehän, sellaiseen perässävedettävään, jota Suomessa käyttävät eläkeläiset, mutta joka täällä kuuluu joka kaupunkilaisen perusvarustukseen.
Mielestäni Anglo-infon kuvaus "Exotic products market" antaa Midin markkinoista hyvin yksipuolisen kuvan - kyseessä ei ole pelkästään eksoottisten tuotteiden markkinat vaan täältä tosiaan löytää kaikkea maan ja taivaan väliltä, myös niitä perusjuttuja kuten pottuja ja omenoita.
Hintataso on halpa - omalla ostoslistallani oli pinjansiemeniä ja ne sain hintaan 2,50 € / 100g. Hieman sitäpaitsi jäi vielä kaivertamaan kun jälkeenpäin tykkäsin nähneeni niitä toisessa kojussa hintaan 1,50 € / 100g... ;) 20 valkoisesta pitkävartisesta ruususta maksoin 8 €, joten paikka on ehdoton leikkokukkien ystävälle.
Toria on vaikea kuvailla sanoin, se pitää itse nähdä. Värit, äänet, tuoksut - tori tarjoaa joka aistille jotakin. Mitä negatiivista paikassa sitten on? Väenpaljous ja Midin aseman ällöttävyys: kun astut metrosta ulos pidätä hengitystäsi ja katse maassa kunnes pääset bussikatosten ohi ulkoilmaan. Näin vältät virtsan hajun, penkeillä nukkuvat deekut ja niiden jalkakäytävälle jättämät yllätykset. Nämä seikat tosin unohtuvat hedelmäkojujen väriloiston kohdalla, kalatiskin öttiäisiä ihmetellessä ja antipastiherkkuja tuoksutellen .
lauantai 3. syyskuuta 2011
Kun Brysselissä EI sada...
... voi nauttia auringosta vaikka suuressa puistossa! Järkkärin akku päätti myös ottaa iisisti muutaman kuvan jälkeen, joten kuvailin lopulta tunnelmia kännykällä - en vain voinut olla taltioimatta Bois de la Cambrea aurinkoisella säällä!
Brysselissä on paljon viheralueita ja suurin niistä taitaa olla tämä Bois de la Cambre, joka jatkuu pitkälle Tervuereniin asti Forêt de Soignesin metsäalueena. Puisto on tosi suosittu viikonlopunviettopaikka; sieltä löytyy järvi, jonka keskellä on saari, jonka keskellä on ravintola. Puistossa on myös yökerho Jeux d'Hiver, teatteri Théâtre de Poche, lasten leikkipaikkoja ja Brussels Poney Club, joka järjestää poniajeluita lapsille.
Otimme aurinkoa järven rannassa ja kävimme saarella syömässä jäätelöt. (ja lipsuin siis hieman dieetistä, tänään oli herkkupäivä. Huomenna taas jatkuu karppailu!)
Pidän täällä erityisesti ihmisten tavasta pukeutua tyylikkäästi. Viikonloppuisin kaupungilla näkee pikkutyttöjä mekoissaan, vanhoja setiä suorissa housuissa ja viimeisen päälle silitetyissä paidossa, rusetitkaan eivät ole täältä vielä mihinkään hävinneet. Vanhat rouvat ovat siistisi meikattuja, korkeissa koroissa ja tukka laitettuna. Tänäkin lauantaina ihastelimme ihmisten kauniita vaatteita ja tiettyä siisteyttä: pukeutumiseen kiinnitetään selvästi huomiota! Tunsin oloni aika moukaksi farkkushortseissani...
Kertakaikkisen ihana lauantai siis ja hui miten kuuma! Yhtäkkiä +10 vaihtui +30 asteeksi. Toivon, että huomenna hyvä sää jatkuu, että pääsemme tutustumaan Gare du Midin suuriin sunnuntaimarkkinoihin.
Nyt, bonne nuit sweethearts!
Brysselissä on paljon viheralueita ja suurin niistä taitaa olla tämä Bois de la Cambre, joka jatkuu pitkälle Tervuereniin asti Forêt de Soignesin metsäalueena. Puisto on tosi suosittu viikonlopunviettopaikka; sieltä löytyy järvi, jonka keskellä on saari, jonka keskellä on ravintola. Puistossa on myös yökerho Jeux d'Hiver, teatteri Théâtre de Poche, lasten leikkipaikkoja ja Brussels Poney Club, joka järjestää poniajeluita lapsille.
Otimme aurinkoa järven rannassa ja kävimme saarella syömässä jäätelöt. (ja lipsuin siis hieman dieetistä, tänään oli herkkupäivä. Huomenna taas jatkuu karppailu!)
Bois de la Cambre lähtee ihan Avenue Louisen päästä ja sinne pääsee helposti julkisilla.
Puisto on suunniteltu englantilaiseen tyyliin eli se on rakennettu paikalleen mahdollisimman hyvin luontoa jäljitellen. La Cambren suunnitteli vuonna 1862 saksalainen arkkitehti Keilig ja se on kuin arkkitehtuurin oppikirjasta.
"Sääntöjen mukainen englantilainen puutarha sisältää useita romanttisia piirteitä. Puutarhassa oli aina lampi tai pieni järvi, jossa oli laituri tai silta. Lampien lähistöillä oli esimerkiksi paviljonkeja, usein roomalais- tai kiinalaistyylisiä. Englannissa suosittuja olivat italialaiset renessanssityyliset epäsäännöllisen muotoiset pienet huvilat ja olkikattoiset maalaismajat. Muihin merkittäviin elementteihin Manner-Euroopassa kuuluivat luolat ja rauniojäljitelmät."
Wikipedia
Lautturilla hienot vaatteet. Paluumatkalla hän jakoi aarrearkusta karamellejä kaikille matkustajille! Hurmaava paikka!
Pidän täällä erityisesti ihmisten tavasta pukeutua tyylikkäästi. Viikonloppuisin kaupungilla näkee pikkutyttöjä mekoissaan, vanhoja setiä suorissa housuissa ja viimeisen päälle silitetyissä paidossa, rusetitkaan eivät ole täältä vielä mihinkään hävinneet. Vanhat rouvat ovat siistisi meikattuja, korkeissa koroissa ja tukka laitettuna. Tänäkin lauantaina ihastelimme ihmisten kauniita vaatteita ja tiettyä siisteyttä: pukeutumiseen kiinnitetään selvästi huomiota! Tunsin oloni aika moukaksi farkkushortseissani...
Kertakaikkisen ihana lauantai siis ja hui miten kuuma! Yhtäkkiä +10 vaihtui +30 asteeksi. Toivon, että huomenna hyvä sää jatkuu, että pääsemme tutustumaan Gare du Midin suuriin sunnuntaimarkkinoihin.
Nyt, bonne nuit sweethearts!
Weekend plans
Tämän viikonlopun suunnitelmiin kuului käynti Afrikkamuseossa lauantaina ja Gare du Midin markkinat sunnuntaina. Sitten katsoin sääennusteen:
Lauantaita en halua viettää sisällä museossa kun on luvattu lähes 30 astetta ja aurinkoa. Toisissa sääennusteissa sitten sunnuntaille taas on luvattu sadetta koko päiväksi, BBC sentään lupailee puolipilvistä, jolloin markkina-ajatusta ei tarvisi heittää romukoppaan.
Mutta nyt: ULOS! Ihanaa nauttia auringosta niin pitkän sadekauden jälkeen! Adios amigos!

torstai 1. syyskuuta 2011
Book heaven!
Tiedätte ehkä, etten ole mikään kirjatoukka. Luen kyllä pinnalla olevia romaaneja ja onpa joitain klassikoitakin tullut läpi kahlattua, yleensä kuitenkin kirjat ovat matkalukemista. Rakastan silti kunnollisia kirjakauppoja ja täytyy kyllä myöntää, että Brysselin Filigranes on aika ihana paikka.
Tänään kiertelin kaupassa työpäivän jälkeen matkalla katsastamaan Madoun Dod-outletmyymälät. Jostain syystä eksyin keittokirjaosastolle. Ensin silmiini osui Gwyneth Paltrow'n keittokirjan ranskankielinen versio hintaan 22 €. Olen alkanut lämpeämään Gwynethille pikku hiljaa ja tämä kirja, (My Father's Daughter) näytti kyllä houkuttelevalta. Nyt mietin, kannattaisiko kirja sittenkin tilata Amazonilta englanniksi vai haluaisinko kokata Mrs. Paltrow'n resepteja en français.
Mahtaako jollakulla olla jo kokemuksia tästä kirjasta? Entäpä tilaako joku GOOP-uutiskirjettä?
Jos Filigranes'lla istahdat sohvalle kirja kädessä kukaan ei varmasti tule sinua torumaan. Selailukappaleita riittää ja joidenkin kirjojen kansista löytyy tuollainen tarra: kirjakaupan henkilökunta suosittelee. Joku on kirjan luettuaan omin pikku kätösin kirjoittanut pienen perustelun, miksi juuri tämä kirja kannattaa lukea.
(belgarit rakastavat liharuokia, joten tällainen rohkaiseva lappunen varmasti on tarpeen vegekeittokirjan kannessa!)
LCHF tai ei, alkoi kovasti tehdä mieli tuota Gwynethin keittokirjaa, ehkäpä siinä olisi viikonloppulukemista minulle, ja oiva itsekuriharjoitus kun en reseptejä pääse kokeilemaan!
Kuvat Amazon.fr merci beaucoup!!
Mahtaako jollakulla olla jo kokemuksia tästä kirjasta? Entäpä tilaako joku GOOP-uutiskirjettä?
Filigranes'ta nappasin vielä tämän kuvan. Ystäväni näytti minulle kirjaa, jossa oli tarra päällä "mikä ihme juttu tämä on?!".
Jos Filigranes'lla istahdat sohvalle kirja kädessä kukaan ei varmasti tule sinua torumaan. Selailukappaleita riittää ja joidenkin kirjojen kansista löytyy tuollainen tarra: kirjakaupan henkilökunta suosittelee. Joku on kirjan luettuaan omin pikku kätösin kirjoittanut pienen perustelun, miksi juuri tämä kirja kannattaa lukea.
(belgarit rakastavat liharuokia, joten tällainen rohkaiseva lappunen varmasti on tarpeen vegekeittokirjan kannessa!)
LCHF tai ei, alkoi kovasti tehdä mieli tuota Gwynethin keittokirjaa, ehkäpä siinä olisi viikonloppulukemista minulle, ja oiva itsekuriharjoitus kun en reseptejä pääse kokeilemaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)