Kesäinen jälkiruoka

Facebook-ystäväni tietävätkin jo, mitä tarjosin viikonloppuvierailleni sunnuntaina jälkiruoaksi!

Tämän kesäherkun resepti on suloiselta Sofiélta, ja voin luvata, että se on kokeilemisen arvoinen - resepti löytyy linkin alta! 
Jääkaapistani löytyi sopivasti purkki mascarpone-juustoa ja parvekkeellani kasvaa (hunaja)melonin maustamiseen tarvittavaa minttua. Lisäsin melonimarinadiin myös sitruunamelissaa, ja kylläpä tulikin maukkaita meloninpaloja! Mascarponekerman makeuttamiseen käytin muuten Stevia-makeutusainetta, joka ei ole ollenkaan hullumpi uusi tuttavuus. 
Itse pidin tästä jälkiruoasta todella paljon, eivätkä vieraatkaan kieltäytyneet santsikierroksesta. Kiitos siis Sofiélle namista reseptistä; mahtava kesäjälkkäri, kokeilkaapa!
Ps. herkuttelupostaukseen voisi lisätä vielä, että olen aloittanut myös lihaskuntotreenin ihan kotosalla. Televisiota katsellessa on hyvä treenata käsivarsia ja hartioita, ja olen myös päättänyt treenata lankkua (tai hooveria) pikku hiljaa paremmaksi ja pidemmäksi kestoltaan. Projekti siis jatkuu viikonlopun herkuttelusta huolimatta!

The sweaty proof!

Kyllä, lenkkeilen, tässä todiste!! :D Vaikka Photo Boothin kuvat eivät (onneksi!) ole tämän tarkempia, niin silti voi nähdä hikipisarat kasvoillani! Yritän joka lenkillä hölkätä hieman pidemmän matkan, kuin edellisellä kerralla. Lenkki itsessään on n. 5,5 km ja kohtalaisen vaihtelevaa maastoa.


Lääh ja puuh, lenkkiterveisin ihan puhkipoikkinen Petra...
ps. miksi muiden treenikuvat ovat aina niin hehkeitä...!?

Päivän annos ;)

Täytettyä munakoisoa ja salaattia

Idean täytettyihin munakoisoihin sain uudesta Pirkka-lehdestä, jonka ohjetta muuntelin hieman omaan makuuni sopivaksi. Ei ehkä maailman esteettisin ruoka mutta oikein hyvää tuli. Alkuperäinen ohje löytyy siis Pirkka-lehden sivulta 56! :)

Päivän annos ja ISO kiitos ♥

Voi itku, olen tosi otettu kaikista ihanista kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseen!! Tuntuu todella hyvältä lähteä tälle matkalle kohti kevyempää minää tuollainen tukijoukko turvana, joten sydämellinen kiitos teille kaikille! :)

Vallan terveys- ja laihdutusblogiksi Sininen Huvimaja ei kuitenkaan muutu - eihän sitä koira karvoistaan mihinkään pääse, eikä nautiskelija arjen pienistä hemmotteluhetkistä. ;)

Kokosin kuitenkin muutaman ohjenuoran itselleni projektin tueksi. Ihan omasta päästä nämä keksin ja sillä periaatteella, että ovat toteutettavissa juuri minun kohdallani - esimerkiksi totaalinen monen kuukauden herkkulakko ei olisi realistinen tavoite.






Olenko unohtanut jotain tärkeää? Ehkäpä säännölliset ruoka-ajat olisi vielä hyvä lisätä listaan, mutta kesätöiden alkaessa aikataulu kyllä tasaantuu muutenkin.

Tässä muuten päivän annos - hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla siis mennään.





Salaattia, kurkkua ja tomaattia4 siivua cantaloupe-meloniakanan rintafile fetajuustolla täytettynä ja pekoniin käärittynä(ilmakuivattu kinkku olisi ollut parempi!)
Tulen syömään 2 lämmintä ateriaa päivässä: lounas töissä ja töiden jälkeen n. klo 18-18.30 kotona. Töissä pidämme myös kahvitauon, jolloin on hyvä heittää mahan täytteeksi vaikka proteiinijogurtti, raejuustoa tai rahkaa niin jaksaa hyvin odotella sitten iltaruokaa.
Lenkillä yritän käydä aamuisin tai heti töiden jälkeen, aamulenkki pätee myös kesän gradupäiviin. Viikonloppuna ehtii sitten myös tehdä lihaskuntoa kotosalla - youtubesta löytyy aivan mahtavia treenivideoita!
Kauhistus, tulipa tervehenkinen postaus... liikuntaa, salaattia...! Nyt äkkiä jotain herkkua...! ;)

Source: howsweeteats.com via Petra on Pinterest

Here we go again - projekti "kevyempi minä" käynnistyy

Tässä oikea tilityspostaus, skipatkaa jos aihe paino/laihdutus ei kiinnosta!! :)

Kuten moni ehkä tietääkin, en ole yhtään urheilullinen tyyppi, mutta rakastan ruokaa ja makeita herkkuja. Kuntoilu ja urheileminen on minulle yhtä pakkopullaa, vaikka muutama vuosi sitten minua purikin jumppakärpänen - hetkellisesti. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että elopainon pitäminen kohtuuden rajoissa on ollut minulle aina yhtä tuskaa, ja paino seilaa ylös alas kuin parhaimmassa vuoristoradassa.

Lapsena ja nuorena tunsin itseni aina miljoona kertaa lihavammaksi, kuin kaikki muut, vaikka nyt kuvista katsoen olen ollut suht normaalikokoinen. Koululiikunta oli yhtä tuskaa (etenkin hiihtäminen, kauheat traumat!) mutta en lukiossakaan ole painanut 60 kiloa enempää. Sisäinen herkuttelijani pääsi kuitenkin valloilleen, kun muutin pois kotoa ja opiskelemaan Turkuun. Muistan, että jouluna vuonna 2006, ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, vaaka näytti jo yli 80 kiloa - joulun jälkeen muistaakseni 83 kg. (harmi, ettei näitä kuvia enää koneelta/netistä löydy)

kuvat syksyltä 2007, jolloin painoa oli jo lähtenyt, ja olin varmasti jo hyvin alle 80 kilon

Vaa'an lukemat ja jouluna otetut kuvat saivat minut heräämään todellisuuteen ja aloin pitää parempaa huolta itsestäni: suljin silmäni Cittarin suklaatarjouksille ja uskaltauduin jopa läheiselle kuntosalille. Todellisen tavoitteen sain, kun varasimme alkuvuodesta 2008 ystäväni kanssa Thaimaan matkan saman vuoden joulukuulle. Koko 2008 menikin jumpatessa, herkkuja vastustellessa ja salaattia syödessä. Tuloksen näette näissä kuvissa: vaaka näytti lähtöpäivänä tasan 70 kg.


Serenaadia vastaanottamassa adventtina 2008
Thaimaassa jäätelöbaarissa joulukuussa 2008,ei kaksoisleukaa ja olematon käsivarsi!

Norsusafarilla Thaimaassa 2008,

jos on kiloja kadonnut niin myöskin rintavarustus... :D

Matkalla pidin itseäni tietysti vielä ihan hirvittävän läskinä, mutta nyt kun katson näitä kuvia, tajuan, että olen ollut laihimmillani - tämän pienempää minusta tuskin edes saa! Syksyn olin treenannut parhaimmillani 2 kertaa päivässä, aamulla söin kaurapuuroa sokerittoman mehukeiton kanssa ja päivällä salaattia niin, että sitä tursusi jo korvista... pisin herkkulakko taisi kestää tuona vuonna 3 kk.

Vielä vuonna 2009 sain painoa pidettyä suht hyvin aisoissa, mutta kauan en enää jaksanut säännöllistä liikuntaa ja herkkujen vastustelua. Pikku hiljaa paino on siis hilautunut takaisin kohti 80 kiloa ja Brysselistä kotiin tultuani en edes ole enää uskaltanut käydä vaa'alla. Brysselissäkin jaksoin vielä käydä silloin tällöin salilla ja lenkillä herkuttelua tasoittaakseni, mutta syksyllä jalan rikottuani jäin sohvalle nauttimaan croissanteista, suklaasta, juustosta ja viinistä. Nämä kuvat sitten pysäyttivät jälleen. (varoitus, kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita!)

Tämä vielä menettelee, Pinellassa 11.5.2012, mutta...


Iiiiiikkk!!! Hello 90 kg...Turun konserttitalolla 12.5.2012
Ei voisi uskoa, että alimmassa kuvassa on sama tyttö, kuin tuossa norsun kanssa poseeraamassa... ja välissä 3,5 vuotta... Tosiaan, nyt en ole itseäni uskaltanut punnita, mutta vaatteethan sen kertovat. H&M:ltä 44 on joissakin vaatekappaleissa tuskallisen pieni, Lindexin 44 sentään vielä on juuri sopiva. Zarasta en voi unelmoidakaan ostavani vaatteita juuri nyt.
Joten eiköhän ole taas ryhtiliikkeen aika - kannustattehan? Tavoitteenani on tiputtaa ja sen jälkeen ylläpitää painoa niin, että olen kokoa 40/42 ja mahdun mm. kivoihin Zaran vaatteisiin. Painosta ja painoindekseistä en jaksa välittää - olinhan vielä tuolloin 2008 ylipainoinen indeksin mukaan, pituudelleni yläraja taitaa olla 68 kg, joka tuntuu täydelliseltä utopialta. 
Hyvänä tavoitteena pidän tätä vuonna 2010 loppukesästä otettua kuvaa. 

Kuororetkellä Itävallassa sturmia ja itävaltalaista illallista nauttimassailoinen ja sopusuhtainen Petra
Joten mitäs sanotte, oletteko mukana kannustamassa minua kevyempään elämään? Ajattelin, että projekti onnistuu paremmin, kun sen nyt ilmoitan näin julkisesti - eikös se paras motivaattori ole vertaistuki ja group pressure...!

Nyt se on siis ilmoitettu - kuntoilu ja ruokavalion noudattaminen lähtee tästä! Huomenna lisää ja tarkemmin siitä, miten tällainen herkkusuu painoa oikein aikookaan pudottaa!